Kun terapeutilla on käytettävänään varsin rajallisesti aikaa, kuten ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa, on mielestäni erityisen tärkeää, että hän pystyy mahdollisimman pian luomaan riittävän hyvin toimivan terapiasuhteen asiakkaaseensa. Näin siksi, että juuri terapian suhteellinen lyhytkestoisuus sekä siihen liittyvä terapeutin huomattavan aktiivinen ote saattavat helposti aiheuttaa asiakas-terapeuttisuhteeseen hankalia jännitteitä.

Erityisesti tärkeää on nähdäkseni myös että terapeutti pystyy jo alkuvaiheessa selkeäsanaiseen ja informatiiviseen keskusteluun asiakkaan kanssa niistä (rajallisista ja realistisista) tavoitteista, joihin terapian avulla pyritään. Lyhytterapiassa saattaa myös herätä asiakkaan kanssa pohdittavaksi kysymys siitä, pitäisikö ”kokeilla jotakin muuta” – näin siinä tapauksessa, etteivät asiakkaan vastaanottavaisuus terapialle ja hänen omaksumiskykynsä vastaa terapialle alun perin asetettuja tavoitteita. Lisäksi voidaan sanoa, että terapiasuhteen laatu ratkaisee sen, missä määrin terapeutti ja asiakas pystyvät työskentelemään yhdessä saavuttaakseen sovitut tavoitteet. Se, miten onnistuneesti terapialle pystytään yhdessä asettamaan tavoitteet, on vuorostaan yhteydessä siihen, kuinka hyvin terapiasuhde toimii. Terapeutin kyky terapiasuhteessa mahdollisesti syntyvien ongelmien ratkaisemiseen on toki terapeuttisen muutoksen perusedellytys, mutta se on nähdäkseni vieläkin enemmän: se on koko muutosprosessin ydin.

Koska lyhytterapiassa terapeutin ja asiakkaan välinen kommunikaatio on usein sangen aktiivista, käy helposti niin, että terapeutti käsittää asiakkaan nopeasti vaihtelevat tarpeet ja kokemukset väärin ja vaarantaa siten koko terapiasuhteen. Toisaalta jos terapeutti ei onnistu omaksumaan ja pitämään yllä riittävän aktiivista roolia, saattaa terapiasta jäädä puuttumaan varsinainen polttopiste. Tämä puolestaan johtaa terapiasuhteen ja allianssin huonontumiseen.

Haluan erityisesti tähdentää yhtä, mielestäni kaikkein tärkeimpiin kuuluvaa argumenttia: On tunnustettava se ihmisen muuttumisprosessin piirre, että ihmiselämän ongelmiin on vaikea löytää yksinkertaisia, varmasti toimivia ratkaisuja. Samalla terapeutin on pystyttävä pysymään realistisella tavalla toivekkaana, avoimena sille mahdollisuudelle, että mielekäs muutos pystytään aikaansaamaan jokseenkin nopestikin. Käsitykeni mukaan tällaisen muutoksen onnistuminen lisäksi on todennäköisin silloin, kun pystytään myös hyväksymään tosiasiat.

Lyhytterapiassa saattaa paine terapian tavoitteiden nopeaan saavuttamiseen olla voimakkaampi kuin muita tekniikoita sovellettaessa, ja tällöin terapeutin saattaa olla vaikea hyväksyä sen enempää omia rajoitteitaan kuin asiakkaittensakaan rajoitteita. Terapiaprosessissa kasvamme yhdessä asiakkaittemme kanssa. Loppuponneksi sopiikin lainaus S. Millerin Tukholmassa lokakuussa 2011 järjestetyssä seminaarissa pitämästä esitelmästä: ”Kyky ymmärtää toista ihmistä on erityinen lahja, koska ihminen saa nykyisessä yhteiskunnassamme kovin harvoin tuntea tulevansa ymmärretyksi.”

Lue lisää terapia-aiheisia tekstejä terapeuttien blogista. Voit myös toivoa uutta aihetta alla olevalla lomakkeella. Kiitos etukäteen avustasi.