Lasten ja nuorten kohdalla avun hakemisella on monta ulottuvuutta. Usein aikuisilla on ollut huoli jo pidemmän aikaa ja tilannetta on omin avuin yritetty ratkaista. Avun piiriin hakeutuminen on vanhemmille helpotus. Nyt on joku muukin aikuinen ihminen jakamassa huolta ja arvioimassa tilannetta. Vanhempien mukaan ottaminen hoitoon on tärkeää ja välttämätöntä mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Nuoren kohdalla voi joskus olla paikallaan tavata nuorta myös ilman vanhempia, koska nuori voi haluta puhua joistakin asioista ilman vanhempien läsnäoloa.

Joskus yksityinen psykoterapia on tuonut vanhemmille apua ja täydentävää tukea silloin kun kunnalliselle puolelle hoitojonot ovat pitkiä. Pääsääntönä voidaan pitää, ettei ole hyvä ehkä käydä kovin monessa paikassa yhtaikaa jo ihan senkin vuoksi, että se on perheelle kuormittavaa henkisesti ja aikataulullisesti. Lyhytterapia voi kuitenkin tarjota toisen näkökulman perheen ahdinkoon ja tuoda lisätyökaluja helpottamaan ongelmia.

Joskus aloite avun hakemiselle on lähtenyt lastensuojelulta. Mikäli tiettyä paikkaa avun hakemiselle ei ole osoitettu, voi lyhytterapiavaihtoehto olla varteenotettava. Näin myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan ollessa kyseessä. Oleellista on että osapuolet haluavat tilanteeseen apua ja näkevät tarpeen muutokselle. Tällöin voi olla hyvä että sovitaan jo alusta alkaen, että yhteistyö lastensuojelun kanssa on mahdollinen. Tärkeintä on kuitenkin avun saaminen ja siihen kannattaa liittää ne tahot, jotka ovat avainasemassa tässä prosessissa. Yhteistyö tarkoittaa tällöin usein lähettävän viranomaisen pitämistä ajan tasalla perheen luvalla. Yksityiskohtaista tietoa käyntien sisällöistä ei luonnollisestikaan anneta, käytännössä yleensä riittää tieto, että perhe käy terapiassa.