Helsinkiläinen Jonna kirjoitti kesäkuussa blogissaan ajatuksistaan terapiasta.

”On eräs aihe, josta olen jo pitkään halunnut täällä blogin puolella kirjoittaa. Se on kuitenkin sen verran henkilökohtainen, että olen kerta toisensa jälkeen hylännyt tekstin luonnoksiin ja jättänyt odottamaan sitä päivää tulevaisuudessa, jolloin on vihdoin oikea aika. Siitä oikeasta ajasta en vieläkään varmuudella tiedä, mutta ehkä se on nyt. Aihe on terapia. Tämä on myös blogiyhteistyöpostaus, mutta syyt ja aloite tähän postaukseen kuin yhteistyöhönkin, on tullut minulta itseltäni. Tämän yhteistyön puolesta olen käynyt niin kutsutussa lyhytterapiassa. Tämä kirjoitus keskittyy nimenomaan tuohon terapiaan.

Tiedän, että tästä aiheesta on kirjoitettu viime aikoina useammassakin mediassa, ja minun syyni kirjoittaa tästä aiheesta on hyvin yksinkertainen; olen itse ollut tilanteessa, jossa ymmärsin tarvitsevani ammattimaista keskusteluapua. Sen enempää tuota tilannetta tarkentamatta huomasin, että omat resurssini eivät yksinkertaisesti riittäneet ja minä jumitin niissä samoissa tuntemuksissa, siinä samassa pahassa olossa. Minulla ei vain ollut omasta takaa työkaluja tilanteen selvittämiseen. Avun tarpeen myöntäminen oli iso asia. Isompi kuin olisin uskonutkaan, ja uskon, että en ole ainoa, joka näin on tuntenut. Vaikka terapiasta puhutaan julkisuudessa yhä enemmän ja se koetaan aiempaa arkipäiväisemmäksi, on se yhä monella kynnyksen takana oleva asia. Syystä tai toisesta ei ole laisinkaan sama asia hankkia apua kipeän mielen, kuin vaikka kipeän käden vuoksi. Tätä postausta kirjoitan, koska haluan omalta osaltani yrittää vaikuttaa siihen, että tuo kynnys alentuisi.”

Lue Jonnan rohkaiseva, upea teksti kokonaisuudessaan hänen Polka Dots -blogistaan.

Voit lukea lisää Terapiaaterveille.fi:n asiakkaiden ajatuksia asiakaskokemuksia -sivulta.